Jouluglögit

Lauantai 12.12.2009

Lauantaina 12.12.2009 vietettiin VTH:n perinteistä glögitilaisuutta. Kokoonnuimme Työttömien yhdistyksen kahvioon ja vietimme hauskan parituntisen nauttien glögiä ja joulun herkkuja kirjallisen teeman merkeissä: "Miten me sen näimme ja koimme".

Olimme lukeneet kirjat: Lipposen Muistelmat  I, Seppo Lindblomin Manun matkassa, Lasse Lehtisen Viiden vuoden kakku ja Ulpu Iivarin Ulf Sundqvistin elämäkerta.

Kirjakeskustelun aloitti yhdistyksemme pitkäaikainen ystävä Erkki Liikanen Lipposen muistelmilla ja loppuarvioinnit suoritettiin yhteisen keskustelun pohjalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Pentti Rytkösen kirja-analyysia

Luin Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan ja Seppo Lindblomin kirjan Manun matkassa. Historian harrastajana luonnollisesti tiedän,että muistelmat ja niiden tyyppiset kirjoitukset ovat alan tutkimuksen kannalta varsin epäluotettavaa tekstiä. On luonnollista, että jokainen kirjoittaja kertoo oman versionsa tapahtumista nähden omat ja läheistensä toimet enemmän tai vähemmän ruusunpunaisten silmälasien läpi. Silti lukuisia muistelmia lukevalle välittyy parhaassa tapauksessa jonkinlainen synteesi siitä mitä todella tapahtui kuvan tarkentuessa myöhemmin, kun uutta tietoa tulee lisää. Kirjat ovat mielenkiintoisia meille puolueaktiiveille sikäli, että varsinkin vanhemmat ovat tavalla tai toisella eläneet kuvatun ajan pyörteissä.

Lipposen muistelmat ovat melkoinen järkäle sujuvasti kirjoitettua tekstiä. Koska kysymyksessä on ensimmäinen osa kirjoittaja kuvaa pitkään lapsuuttaan, nuoruuttaan ja sukuaan, joka osa kuvauksessa ei välttämättä kiinnosta lukijaa, jonka mielenkiinto voittopuolisesti suuntautuu hänen poliittiseen toimintaansa. Toisaalta ne auttavat ymmärtämään sitä miksi Paavosta tuli juuri sellainen kuin hän on. Kuvaus nuoruuden radikaalien mielipiteiden muuttumisesta kypsemmän iän realismiin kuvataan hyvin. Pälkäneläisten yksisilmäinen intoilu ja pesäero siitä valottuu terävästi. Pidin itse aikanaan pälkäneläisten touhua ja etujoukkoajattelua puolueen linjasta liian paljon poikkeavana. Mutta isossa puolueessa on monenlaista kengänkuluttajaa...

Sekä Lipposen että Lindblomin kirjoissa tulee selvästi esiin puolueen aikaisempien päättäjien ongelmallinen suhde kommunisteihin. On ymmärrettävää, että varsinkin vanhemmat toverit suhtautuivat epäluulolla järjestöön, joka otti toimintaohjeensa Moskovan imperialisteilta usein työväenluokan etujen vastaisesti. Toisaalta monet näkivät, että SKDL.n piirissä oli selkeä pyrkimys ajoittain irtautua talutusnuorasta. Kannatti siis ojentaa varoen yhteistoiminnan kättä koska taistelu vähäväkisten etujen ajamiseksi ja maalaisliiton hegemonian murtamiseksi tuntui sitä vaativan. Muistelmat on kasvutarina, joka kuvaa myös hyvin Lipposen laajaa kansainvälistä kokemusta ja verkostoitumista, joka myöhemmin auttoi tehokkaasti toimia EU:n suuntaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan toista osaa.

Lindblomin kirja on paljon kevyempi ja enemmänkin tekijän omaa henkilöhistoriaa kuin Koivistoa kuvaava. Minusta sillä on ansionsa siinä, että pirteät persoonalliset tuokiokuvat valottavat suuren presidentin sitä puolta, joka ei hänen omissa, suhteellisen pidättyvissä kirjoissaan tule esille. Molemmat kirjat ovat lukemisen arvoisia varsinkin meille yhteiskunnallisesti osallistuville ihmisille.

Toivon, että mahdollisimman moni lukee ne ja ottaa kantaa joulukuun keskustelutilaisuudessa ja muutenkin. Menossa on nyt Lasse Lehtisen Viiden vuoden kakku. Sekin kannattaa lukea vaikka onkin kevyt Brysselin päiväkirja.

Hyvää Joulua järjestöaktiiveille!

Pentti Rytkönen